Kun tapahtuu liikaa kerrottavaksi

Huh, onpas aikamoinen tauko kuulumisissa. Syynä on yksinkertaisesti se, että tapahtuu niin paljon etten a) ehdi kirjoittaa b) tiedä miten kaiken saisi sanottua. Tiivistetysti voin sanoa että TIME OF MY LIFE, todellakin, ja ahdistaa että on enää kuukausi jäljellä.

Muutamia tarinoita:

- Synttäreitä juhlittiin urakalla. Täytin ihanat 28 vuotta torstaina 22.5., minä Anna ja Krista otettiin kaikki perjantai vapaaksi ja myös Olli liittyi juhlintaan mukaan perjantain työpäivästä huolimatta. Ihanat kaverit antoi mulle lahjaksi selviytymispaketin joka sisälsi mm. viiniä, krapulapillerin ym, ihanaa <3 Koko pitkä viikonloppu oli ihan mahtava, myös maanantai oli vapaa paikallisen pyhäpäivän vuoksi. Terasseja, hellettä, olutta, tanssibailuja, eeppisiä seikkailuja joiden ansiosta mm. istuin metrossa matkalla Virginiasta takaisin kaupunkiin suklaakakku muovipussissa. Heh. Vanheneminen ei haittaa kun elämä on niin täynnä mahtavia ihmisiä.

- Täällä on KESÄ. Hellettä pukkaa, hikoilen kuin sika 24/7 ja yksi päivä maattiin uima-altaalla ja poltin mahani, heh.

- Ollaan bailattu ihan laittoman paljon. Oon ihan hunningolla, syödään ulkona koko ajan ja viikonloput istutaan oluet kädessä kattoterasseilla ja bailataan kellaribaareissa. Ollaan Kristan kanssa vietetty niin paljon aikaa yhdessä että on suoranainen ihme, ettei olla kyllästytty toisiimme. Yksikin sunnuntai lähdettiin viattomasti syömään ja päädyttiin istumaan terassilla 5 tuntia juoruamassa, hups. Jos en liho täällä vähintään viittä kiloa niin aikamoinen ihme.

- Toisaalta, olen päässyt myös juoksemisen makuun! Oon lenkkeillyt yksin ja Kristan kanssa, illalla kahdeksan aikaan alkaa tulla pimeä ja sää sallii juoksemisen. Mukava tapa hiota kaikki huonojen elämäntapojen kroppaan kasaamat paskat pois, heh. Lenkkeillessä tutustuu paikkoihin mukavasti, pimeä kaupunki on illalla kiehtova ja kaunis.

- Käytiin Ollin kanssa katsomassa Eelsin keikka ja se oli tajunnanräjäyttävä! Paikkana oli Lincoln Theatre, huikean upea teatteri jossa istuttiin katsomossa. Bändi oli upea, lava kaunis ja show ihan mieletön. Mindblowing!

-Myös Air & Space -museo oli uskomaton! Mentiin Kristan kanssa sisään ja samantien alettiin innoissamme juoksennella ympäriinsä: museossa oli kaikkea oikeaa avaruuskamaa, kuten sukkuloita ynnä muuta esillä ja kaikki oli ihan mahtavaa! Löydettiin sisäiset pikkupoikamme ja intoiltiin kaikesta. Suosittelen ehdottomasti kaikille.

Tässä kaikki tällä erää!

Seikkailuja

Washington on aika täynnä seikkailuja.. 

Viikolla lähdettiin yks päivä Kristan kanssa "nopeesti pyörähtämään" yhdessä outletissa Marylandin puolella. Sekoiltiin oikein urakalla matkalla, lähdettiin bussilla mutta tajuttiin että pitää mennä metrolla, vaihdettiin metroon, jäätiin vahingossa liian aikaisin pois, hypättiin bussiin, bussi menikin väärään suuntaan, juostiin toiseen bussiin ja silläkin onnistuttiin menemään oikean pysäkin ohi. Koko seutu oli hyvin epäilyttävää teollisuusalue-lähiötä, oli kolmenkymmenen asteen helle ja siinä matkalla mm. juostiin kuusikaistaisen tien yli liikenteen seassa että päästiin siihen oikeaan bussiin. Oltiin melko varmoja että kuollaan tavalla tai toisella.. Lopulta selvittiin kauppaan kuitenkin ja sitten shoppailtiin ostoskärryjen kanssa vaatteita venäläisturistien seassa. Kotiin selvisin lopulta kympiltä illalla, että sellainen nopea pyörähdys.. Koko matka oli aika eeppinen, en muista koska olisin taas nauranut niin paljon. 

Eilen käytiin keikalla. Ennen keikkaa käytiin hieman terassilla, ja istuttiin satunnaiseen baariin jossa oli kaksi pöytää kadulla. Sattumoisin viereisessä pöydässä istuikin mies jonka isovanhemmat oli suomalaisia, ja joka myös omisti koko baarin.. Mies seurueineen oli erittäin hauskaa seuraa, saatiin kaljaa ja shotteja ja islantilainen tyyppi tarjosi jotain fisushotteja tiskin alta. Mies oli myös ollut mm. rollareiden ja muiden isojen bändien kiertuevalokuvaajana. Oli aika satunnainen kohtaaminen, mutta oli kyllä superhauskaa..

Keikalla krebattiin hurjasti, ja jatkettiin sitten muutaman viikon takaiseen tuttuun monttubaariin. Jostain syystä siellä meille iskettiin bisset käteen ilmaiseksi ja hyvin tuttavallisesti, en tiedä millainen vaikutus tehtiin viime kerralla.. Ilmeisesti aika ikimuistoinen. Paikka oli yhtä hyvä kuin viimeksikin, hullut tanssibailut taas. Keikkapaikalta houkuteltiin joukkoon mukaan yksi tyttö kavereineen, totesivat että oltiin niin hauskaa seuraa että meidän kanssa kannattaa bailata. Kesken hullujen tanssibailujen tyttö sanoi mulle että "you are like the coolest girl i've ever met" ja olin että aaaawwwww. Oon kyllä aika cool, ei siinä!

Monttubaarista lähdettiin vielä johonkin näiden uusien tuttavuuksien tietämään paikkaan, joka oli jo kiinni mutta jossa oli tuttu baarimikko. Hyvin kreisiä taas.. Ja sitten pyörähdettiin vielä randomin tuttavuuden kanssa kaverinsa omistamassa homobaarissa, joka oli myös jo kiinni mutta iso seurue sielläkin hengasi. Oli kyllä kokonaisuutena taas hyvin eeppinen ilta täynnä hassuja kohtaamisia!

Washington on aika ihana, ja nyt jo ahdistaa ajatus siitä että joskus tää loppuu. Työt on ihan huippuja, ihmiset on ihan huippuja, kaupunki on ihan huippu. 

Kreisikesä

Aika työn- ja tapahtumientäyteinen viikko takana! Samalla myös monen yön vähäisistä unista kertynyt väsymys ja univelka, mutta kerrankos tässä eletään..

Viikkoon sisältyi mm. illanvietto pohjoismaalaisten harjoittelijoiden kanssa. Järjestettiin vähän ohjelmaa, saunomista ynnä muuta ja oli varsin mukavaa. Säät on olleet tällä viikolla erittäin suotuisat, ja kävin jopa ihan itsekseni juoksemassa 45 minuutin juoksulenkinkin ohimennen. Täällä lenkkeillään PALJON, ihan sama mihin aikaan ja millä säällä liikun, aina tulee lenkkeilijöitä vastaan. Nyt olen yksi niistä, hah!

Viikonloppu olikin sitten taas huippu, tosin hieman raskas.. Perjantaina Kristan kanssa tyypilliseen tapaamme lähdettiin "yksille" töiden jälkeen, koska ilma oli vain ihan liian hyvä kotona kökkimiseen. Terassikaljat yllärinä venyi taas vähän useammaksi, mutta täytyi lähteä skarppina ihmisten aikaan kotiin, sillä lauantaina oli töitä. Avointen ovien päivä, paikalla kävi joku lähemmäs 3000 ihmistä ja istuin koko päivän aulassa toivottamassa tervetulleeksi. Loppupäivästä jatkuva hymyily sattui naamaan ja ääni meinasi lähteä. Mutta oli kyllä kivaa!

Töistä päästyämme käytiin Kristan (ylläri) kanssa hakemassa viinipullo ja aloteltiin ilta. Oli tarkoitus lähteä porukalla ulos, mutta lopulta kävi niin että oltiinkin kaksin kun kaikki väsähti tai muuten vain hajaantui.. Eipä kyllä haitannut yhtään. Lähdettiin Adams Morganiin mukavalle baarikadulla. Juotiin häppäribisseä, syötiin pizzaa katukivetyksellä istuen, istuttiin kattoterassilla juomassa mojitoa tuopista ja lopulta päädyttiin legendaariseen Madams Organ -baariin. Neljä kerrosta ja huh, olipa paikka. Alakerrassa soitti kantribändi, yhdessä kerroksessa oli teknobileet ja dj, kattoterassi löytyi täältäkin ja yksi huone oli erittäin random "olohuone" jossa hengasi pukumiehiä. Ja kaikki tämä ronskissa vanhassa talossa kapeine käytävineen ja puulattioineen. Siellä sitten krebattiin, tanssittiin hiki hatussa ja vedettiin vähän paritansseja kantrin tahtiin ennen pilkkua. Onnistuttiin vielä viettämään pari tuntia kadulla randomtyyppien kanssa juoruten ennen kotimatkaa.. Mm. tumma mies opetti meitä puhumaan autenttisella aksentilla. 

Tänään on toivuttu eilisestä, käytiin syömässä taas kunnon meksikolaismätöt ja nauttimassa helteestä puistopläntillä. Nyt täytyisi käydä ajoissa nukkumaan ja kuittailemaan univelkoja, että selviän huomenna töihin..

Kesäkausi korkattu

Äh, hommat paranee vaan täällä koko ajan! Ihan loistava viikonloppu takana siis taas.

Perjantaina käytiin töiden jälkeen Kristan kanssa lenkillä (!!!) ja tekipä muuten hyvää kuukauden tauon jälkeen päästä taas juoksemaan. Urheilu on ollut vähän tauolla muuton ja tänne tulon ja flunssan ja yleisen laiskuuden takia, mutta jospa nyt taas alkaisi maistua. Juoksun jälkeen syömään ja yksille, quite nice.

Lauantaina päräytettiin kesäkausi reippaasti käyntiin. Oli suurlähetystöjen avointen ovien päivä, ja pyörähdettiin neljän hengen jengillä muutama lähetystö läpi. Oli aika mukavaa juoda cocktailia aurinkoisessa Belizessä ja nauraa Japanin suurlähetystön soijapullomiehelle (tyypillä oli valtava japanilainen puhallettava soijapullo sidottuna selkään, wtf?). Kiertelyn jälkeen haettiin 1,5 litran pullo viiniä ja spritea seuraksi ja lähdettiin suomalaisten vappupiknikille. Puistojuoppokausi korkattu siis! 

Siitä se sitten lähtikin, ilta jatkui oluen parissa useassakin paikassa. Aurinko paistoi ja olut maistui, istuttiin terassilla ja käytiin pelaamassa biljardia rokkibaarissa ja loppuillaksi päädyttiin ihan mahtavaan kellaribaariin: halvat hinnat, piskuinen tanssilattia ja huikea musiikki. Siellä kreisibailattiin tanssilattialla, juotiin tequilashotteja ja sitä halpaa kaljaa ihan liikaakin, ja könyttiin kotiin joskus aamuyön tunteina. Oli aivan uskomattoman hauska päivä, paskaa läppää ja hyvää seuraa ja KESÄ. En muista millon olisin nauranut noin paljon yhden illan aikana ja tanssinut hiki päässä minikokoisella, täyteen tungetulla tanssilattialla klassikkobiisejä. 

Tän päivän krapula olikin sitten sen mukainen, aika rapsakka siis. Peilistä katsoi aamulla aikamoinen darramonsteri.. Käytiin cinco de mayon kunniaksi syömässä meksikolaista ja kotimatkalla hain jäätelöä, karkkia ja kokista. Ehkä elämä voittaa taas huomiseen työpäivään mennessä?

Yks New Yorkissa harjoittelussa ollut kaveri sanoi mulle ennen lähtöä, että tää harjoitteluaika tulee olemaan todellakin elämän parasta aikaa, ja enpä voi kyllä väittää vastaan. Toki arki on arkea Washingtonissakin ja työaamuina ois kiva sammuttaa herätyskello ja jäädä sänkyyn, mutta kyllä tässä muutaman ekan viikon aikana oon jo ehtinyt kokea niin paljon hauskuutta ja tutustua mahtaviin tyyppeihin, että ei oo tottakaan. 

Vappu!

Vappu oli erittäin random:

Päivä meni tietenkin töissä, illalla suunnattiin kotibileisiin/illanistujaisiin. Ostettiin kaverin kanssa kaupan halvinta viiniä ($3,50!) ja sitten logiikan mestareina samanhintainen pullo limsaa että saadaan se viini limsaan sekoitettuna alas. Vappuhenkeä parhaimmillaan!

Bileistä lähdettiin vielä parille, ja loppuillasta istuttiin kolmestaan tyttöjen kesken tyhjällä terassilla. Paikka oli ainoa avoin baari joka löydettiin sieltä suunnalta missä nyt satuttiin olemaan, ja loppuillasta kaikki muut asiakkaat kaikkosivat. Lopulta kaikki pöydätkin raivattiin jo pois kun paikka alkoi mennä kiinni, sitkeästi siellä istuttiin kolmestaan kaljojen ääressä vappumeiningeissä tyhjällä kadulla tyhjässä baarissa. Siinä oli kunnon vappuhenkeä! Oli todella hauskaa, naurettiin vatsalihakset kipeäksi ja todettiin että vaikka vähän haikeaa olla vappu pois kotoa, niin ihan mahtavaa että ollaan täällä ja ollaan tutustuttu toisiimme! Todettiin, että parempi keskittyä siihen mitä saa eikä siihen mitä menettää. Niin totta!

Sellainen vappu, tänään kaikki potivat darraa ja itse kiertelin kirppiksiä ja tein löytöjä, nautin auringosta ja pesin pyykkiä ja löhöilin. Tajusin, että oli eka päivä täällä kun en nähnyt ketään päivän aikana ja hengailin ihan itsekseni, ja olipas muuten piristävää välillä näin. 

Vähän lisää Washingtonista

Nyt seuraa täysin satunnaisia huomioita Washingtonista. Voin tässä vaiheessa huomauttaa, että kirjottelen näitä höpinöitä lähinnä päiväkirjamaisesti itselleni ylös, tarkoitus ei oo pitää mitään mullistavan trendikästä DC-matkablogia.. Oon monesti palannut samanlaiseen päiväkirjaan Amsterdamin vaihdon ajalta ja kiitellyt itseäni sen kirjottamisesta, sillä hyvin monet jutut unohtuu väistämättä vuosien mittaan.

- Täällä pörrää koko ajan helikoptereita. Mistään muusta ei juuri huomaakaan että kaupungissa olisi mitään erityistä, mutta vähän väliä yli lentelevät helikopterit muistuttavat että tosiaan, kyseessä on pääkaupunki täynnä tärkeitä paikkoja ja ihmisiä.

- Vihaan vessoja ja suihkuja täällä! Suihkussa saa aamulla odottaa veden lämpiämistä useamman minuutin, hanastakin tulee aina aluksi hailakkaa vettä joka on liian viileää kasvojenpesuvedeksi ja liian lämmintä juomavedeksi, ja sit taas odotellaan. Suihkun paine on myös ihan paska ja suihkussa kestää sen vuoksi ihan liian kauan aamuisin. Vessa vetää äärimmäisen hitaasti! Sama homma suurimassa osassa julkisia vessoja.

- Vedessä on myös jotain, mikä tekee hiuksista ihan hamppua. Luulin ensin että kuvittelen, mutta sitten parinkin eri ihmisen kanssa tuli asia puheeksi ja se on siis ihan todellista. Hoitoainekaan ei auta, hiukset on ihan kuivaa hamppua pesun jälkeen. Asiaan auttaa hiuksiin jätettävä hiusöljy, johon monet, mukaanlukien minä, ovat investoineet.. Suomessa ei olis puhettakaan sellaisen käytöstä näillä hiuksilla, lähinnä lopputuloksena olisi lössähtäneen likaiset hiukset. Täällä taas hiukset oikein imaisee öljyn. Sitten taas muutamien kokemus on, että vedessä on kuitenkin myös jotain mikä saa kynnet ja hiukset kasvamaan hyvin nopeasti. Otapa siitä selvä sitten.

- Säät on outoja. Suomessakin toki säät vaihtelee, mutta esimerkiksi viime viikonlopun helteiden jälkeen alkuviikko olikin taas jäätävän kylmä, kaksi päivää satoi ihan koko ajan (ja kovaa!) ja sit taas tänään olikin taas helle. Ja jos täällä sataa niin sitten tosiaan SATAA. Pari päivää satoi käytännössä koko ajan tasaisesti, ja aina välillä sade kiihtyi älyttömäksi. Tiistaina satuin tällaisen sadepuuskan aikaan keskelle kaupunkia työjutuissa ja sen parin minuutin aikana mitä metsästin taksia mokkakengät imi jonkun litran vettä ja loppupäivän läpsyttelin märissä kengissä. Eilen oli pakko ajella vappumenoihinkin taksilla, sillä sateenvarjosta huolimatta kävellessä olisi kastunut läpimäräksi. Voin myös kertoa, että helleviikonlopun jälkeen oli hiukka motivaatio hukassa maanantaina lähteä alle kymmenen asteen lämmössä tarpomaan töihin. 

- Työajat on täällä hieman erilaiset kuin Suomessa. Aluksi ihmettelin työmatkustajien vähyyttä bussissa aamuisin, mutta täällä mennäänkin töihin vasta about ysiin ja ollaan myöhempään, suomalaisilla kun on vähän sellanen kasista neljään -tahti. 

- Pakko myös mainita yksi erittäin random-juttu: pyörää on mahdollista kuljettaa bussissa kiinnittämällä se bussin etupuskuriin. Whaaaat? Bussin puskurissa on sellanen teline johon saa kai kaksi pyörää kiinni. Joten kun bussi pysähtyy pysäkille, pistät pyörän eteen kiinni ja hyppäät itse bussiin. Outoa! Kerran ohi kävellessä näin myös kun joku heitti pyörän kyytiin bussin seisoessa liikennevaloissa ja hyppäsi itse bussiin. Oon melkolailla varma että siinä ei ollut pysäkkiä..

- Toinen randomjuttu: vaikka välillä ärsyttää jenkkien yliystävällisyys ja kohteliaisuus, niin välillä se piristääkin. Suomalaisten miesten esittämät "kohteliaisuudet" tuntuu olevan lähinnä kännistä huutelua, mutta täällä esimerkiksi eilen kun stressierkkinä juoksin kotiin töistä, ohikulkeva mies huikkasi "how are you ma'm, that skirt looks gorgeous on you", ja jatkoi matkaa ilman sen kummempia. Yhtenä toisena päivänä samanlainen tilanne, suojatiellä vastaantullut mies huikkasi ohikävellessään "love your glasses". Koska Suomessa kukaan ohikulkeva mies muuten vaan huikkaisi mitään kohteliasta? Ei sillä että nyt erityisemmin kaipaisin mitään huuteluja ja kohteliaisuuksia keltään, mutta enemmän tuollainen piristää kuin joku känninen "KIVAT TISSIT ANNAKKO PILLUU"..

Tässäpä sekalainen koonti, huh!

Hellettä

Huh, mahtava viikonloppu takana!

Aloitettiin viikonloppu spontaaneilla perjantaibileillä, eli lähdettiin "yksille" töiden jälkeen lähipubiin ja kappas. Yhdet muuttui taas aika moneksi, haettiin vähän viiniäkin lähikaupasta ja siinäpä sitten lopulta aamuyöllä viinipäissäni istuin pyöräntarakalla matkalla baariin. Kitaristi soitti David Bowieta ja oli kivaa.

Lauantai ja sunnuntai oli hellettä, ja mm. aloitin farkkushortsikauden, kierreltiin ulkokirppiksiä ja kaupunkia ja syötiin frozen yogurtia ja juotiin jääkahvia ja fiilisteltiin Washingtonia ja käytiin elokuvissa. Päätettiin sunnuntai terassikaljoihin ja kotimatkalla hymyilytti. Kotimatkan kohokohtina ensin bussi pysähtyi liikennevaloihin ja viereisessä baarissa oli hullut kreisibailut käynnissä, koko baari oli täynnä twerkkaavia mustia naisia, avoimista ikkunoista raikui meininki täysillä bussiin saakka. Baariväki vilkutti ja viihdytti bussimatkustajia, koko bussi nauroi ja taputti ja hieman viereisellä penkillä istuneen papan kanssa spekuloitiin ajatuksella liittyä bileisiin. Kun seuraavalla pysäkillä jäin bussista, istui suojatiellä minikokoisen skootterin päällä kaksi nuorta poikaa, jotka iloisesti toivottivat hyvät illat kaikille tienylittäjille. Rakastan tätä kaupunkia! En tiedä mikä meininki on talvella, mutta ainakin tällaisinä kesäpäivinä kaikki ihmiset on uskomattoman hyväntuulisia ja iloisia ja meininki on yhteisöllisen mukava. Vastaantulijat hymyilee ja moikkailee, satunnaiset ohikulkijat jutustelee ja näyttää siltä että kaikissa baareissa on bileet koko ajan.

Nyt sitten parit House of Cardsit illan päätteeksi ja sitten nukkumaan!