Kun tapahtuu liikaa kerrottavaksi

Huh, onpas aikamoinen tauko kuulumisissa. Syynä on yksinkertaisesti se, että tapahtuu niin paljon etten a) ehdi kirjoittaa b) tiedä miten kaiken saisi sanottua. Tiivistetysti voin sanoa että TIME OF MY LIFE, todellakin, ja ahdistaa että on enää kuukausi jäljellä.

Muutamia tarinoita:

- Synttäreitä juhlittiin urakalla. Täytin ihanat 28 vuotta torstaina 22.5., minä Anna ja Krista otettiin kaikki perjantai vapaaksi ja myös Olli liittyi juhlintaan mukaan perjantain työpäivästä huolimatta. Ihanat kaverit antoi mulle lahjaksi selviytymispaketin joka sisälsi mm. viiniä, krapulapillerin ym, ihanaa <3 Koko pitkä viikonloppu oli ihan mahtava, myös maanantai oli vapaa paikallisen pyhäpäivän vuoksi. Terasseja, hellettä, olutta, tanssibailuja, eeppisiä seikkailuja joiden ansiosta mm. istuin metrossa matkalla Virginiasta takaisin kaupunkiin suklaakakku muovipussissa. Heh. Vanheneminen ei haittaa kun elämä on niin täynnä mahtavia ihmisiä.

- Täällä on KESÄ. Hellettä pukkaa, hikoilen kuin sika 24/7 ja yksi päivä maattiin uima-altaalla ja poltin mahani, heh.

- Ollaan bailattu ihan laittoman paljon. Oon ihan hunningolla, syödään ulkona koko ajan ja viikonloput istutaan oluet kädessä kattoterasseilla ja bailataan kellaribaareissa. Ollaan Kristan kanssa vietetty niin paljon aikaa yhdessä että on suoranainen ihme, ettei olla kyllästytty toisiimme. Yksikin sunnuntai lähdettiin viattomasti syömään ja päädyttiin istumaan terassilla 5 tuntia juoruamassa, hups. Jos en liho täällä vähintään viittä kiloa niin aikamoinen ihme.

- Toisaalta, olen päässyt myös juoksemisen makuun! Oon lenkkeillyt yksin ja Kristan kanssa, illalla kahdeksan aikaan alkaa tulla pimeä ja sää sallii juoksemisen. Mukava tapa hiota kaikki huonojen elämäntapojen kroppaan kasaamat paskat pois, heh. Lenkkeillessä tutustuu paikkoihin mukavasti, pimeä kaupunki on illalla kiehtova ja kaunis.

- Käytiin Ollin kanssa katsomassa Eelsin keikka ja se oli tajunnanräjäyttävä! Paikkana oli Lincoln Theatre, huikean upea teatteri jossa istuttiin katsomossa. Bändi oli upea, lava kaunis ja show ihan mieletön. Mindblowing!

-Myös Air & Space -museo oli uskomaton! Mentiin Kristan kanssa sisään ja samantien alettiin innoissamme juoksennella ympäriinsä: museossa oli kaikkea oikeaa avaruuskamaa, kuten sukkuloita ynnä muuta esillä ja kaikki oli ihan mahtavaa! Löydettiin sisäiset pikkupoikamme ja intoiltiin kaikesta. Suosittelen ehdottomasti kaikille.

Tässä kaikki tällä erää!

Seikkailuja

Washington on aika täynnä seikkailuja.. 

Viikolla lähdettiin yks päivä Kristan kanssa "nopeesti pyörähtämään" yhdessä outletissa Marylandin puolella. Sekoiltiin oikein urakalla matkalla, lähdettiin bussilla mutta tajuttiin että pitää mennä metrolla, vaihdettiin metroon, jäätiin vahingossa liian aikaisin pois, hypättiin bussiin, bussi menikin väärään suuntaan, juostiin toiseen bussiin ja silläkin onnistuttiin menemään oikean pysäkin ohi. Koko seutu oli hyvin epäilyttävää teollisuusalue-lähiötä, oli kolmenkymmenen asteen helle ja siinä matkalla mm. juostiin kuusikaistaisen tien yli liikenteen seassa että päästiin siihen oikeaan bussiin. Oltiin melko varmoja että kuollaan tavalla tai toisella.. Lopulta selvittiin kauppaan kuitenkin ja sitten shoppailtiin ostoskärryjen kanssa vaatteita venäläisturistien seassa. Kotiin selvisin lopulta kympiltä illalla, että sellainen nopea pyörähdys.. Koko matka oli aika eeppinen, en muista koska olisin taas nauranut niin paljon. 

Eilen käytiin keikalla. Ennen keikkaa käytiin hieman terassilla, ja istuttiin satunnaiseen baariin jossa oli kaksi pöytää kadulla. Sattumoisin viereisessä pöydässä istuikin mies jonka isovanhemmat oli suomalaisia, ja joka myös omisti koko baarin.. Mies seurueineen oli erittäin hauskaa seuraa, saatiin kaljaa ja shotteja ja islantilainen tyyppi tarjosi jotain fisushotteja tiskin alta. Mies oli myös ollut mm. rollareiden ja muiden isojen bändien kiertuevalokuvaajana. Oli aika satunnainen kohtaaminen, mutta oli kyllä superhauskaa..

Keikalla krebattiin hurjasti, ja jatkettiin sitten muutaman viikon takaiseen tuttuun monttubaariin. Jostain syystä siellä meille iskettiin bisset käteen ilmaiseksi ja hyvin tuttavallisesti, en tiedä millainen vaikutus tehtiin viime kerralla.. Ilmeisesti aika ikimuistoinen. Paikka oli yhtä hyvä kuin viimeksikin, hullut tanssibailut taas. Keikkapaikalta houkuteltiin joukkoon mukaan yksi tyttö kavereineen, totesivat että oltiin niin hauskaa seuraa että meidän kanssa kannattaa bailata. Kesken hullujen tanssibailujen tyttö sanoi mulle että "you are like the coolest girl i've ever met" ja olin että aaaawwwww. Oon kyllä aika cool, ei siinä!

Monttubaarista lähdettiin vielä johonkin näiden uusien tuttavuuksien tietämään paikkaan, joka oli jo kiinni mutta jossa oli tuttu baarimikko. Hyvin kreisiä taas.. Ja sitten pyörähdettiin vielä randomin tuttavuuden kanssa kaverinsa omistamassa homobaarissa, joka oli myös jo kiinni mutta iso seurue sielläkin hengasi. Oli kyllä kokonaisuutena taas hyvin eeppinen ilta täynnä hassuja kohtaamisia!

Washington on aika ihana, ja nyt jo ahdistaa ajatus siitä että joskus tää loppuu. Työt on ihan huippuja, ihmiset on ihan huippuja, kaupunki on ihan huippu. 

Kreisikesä

Aika työn- ja tapahtumientäyteinen viikko takana! Samalla myös monen yön vähäisistä unista kertynyt väsymys ja univelka, mutta kerrankos tässä eletään..

Viikkoon sisältyi mm. illanvietto pohjoismaalaisten harjoittelijoiden kanssa. Järjestettiin vähän ohjelmaa, saunomista ynnä muuta ja oli varsin mukavaa. Säät on olleet tällä viikolla erittäin suotuisat, ja kävin jopa ihan itsekseni juoksemassa 45 minuutin juoksulenkinkin ohimennen. Täällä lenkkeillään PALJON, ihan sama mihin aikaan ja millä säällä liikun, aina tulee lenkkeilijöitä vastaan. Nyt olen yksi niistä, hah!

Viikonloppu olikin sitten taas huippu, tosin hieman raskas.. Perjantaina Kristan kanssa tyypilliseen tapaamme lähdettiin "yksille" töiden jälkeen, koska ilma oli vain ihan liian hyvä kotona kökkimiseen. Terassikaljat yllärinä venyi taas vähän useammaksi, mutta täytyi lähteä skarppina ihmisten aikaan kotiin, sillä lauantaina oli töitä. Avointen ovien päivä, paikalla kävi joku lähemmäs 3000 ihmistä ja istuin koko päivän aulassa toivottamassa tervetulleeksi. Loppupäivästä jatkuva hymyily sattui naamaan ja ääni meinasi lähteä. Mutta oli kyllä kivaa!

Töistä päästyämme käytiin Kristan (ylläri) kanssa hakemassa viinipullo ja aloteltiin ilta. Oli tarkoitus lähteä porukalla ulos, mutta lopulta kävi niin että oltiinkin kaksin kun kaikki väsähti tai muuten vain hajaantui.. Eipä kyllä haitannut yhtään. Lähdettiin Adams Morganiin mukavalle baarikadulla. Juotiin häppäribisseä, syötiin pizzaa katukivetyksellä istuen, istuttiin kattoterassilla juomassa mojitoa tuopista ja lopulta päädyttiin legendaariseen Madams Organ -baariin. Neljä kerrosta ja huh, olipa paikka. Alakerrassa soitti kantribändi, yhdessä kerroksessa oli teknobileet ja dj, kattoterassi löytyi täältäkin ja yksi huone oli erittäin random "olohuone" jossa hengasi pukumiehiä. Ja kaikki tämä ronskissa vanhassa talossa kapeine käytävineen ja puulattioineen. Siellä sitten krebattiin, tanssittiin hiki hatussa ja vedettiin vähän paritansseja kantrin tahtiin ennen pilkkua. Onnistuttiin vielä viettämään pari tuntia kadulla randomtyyppien kanssa juoruten ennen kotimatkaa.. Mm. tumma mies opetti meitä puhumaan autenttisella aksentilla. 

Tänään on toivuttu eilisestä, käytiin syömässä taas kunnon meksikolaismätöt ja nauttimassa helteestä puistopläntillä. Nyt täytyisi käydä ajoissa nukkumaan ja kuittailemaan univelkoja, että selviän huomenna töihin..

Kesäkausi korkattu

Äh, hommat paranee vaan täällä koko ajan! Ihan loistava viikonloppu takana siis taas.

Perjantaina käytiin töiden jälkeen Kristan kanssa lenkillä (!!!) ja tekipä muuten hyvää kuukauden tauon jälkeen päästä taas juoksemaan. Urheilu on ollut vähän tauolla muuton ja tänne tulon ja flunssan ja yleisen laiskuuden takia, mutta jospa nyt taas alkaisi maistua. Juoksun jälkeen syömään ja yksille, quite nice.

Lauantaina päräytettiin kesäkausi reippaasti käyntiin. Oli suurlähetystöjen avointen ovien päivä, ja pyörähdettiin neljän hengen jengillä muutama lähetystö läpi. Oli aika mukavaa juoda cocktailia aurinkoisessa Belizessä ja nauraa Japanin suurlähetystön soijapullomiehelle (tyypillä oli valtava japanilainen puhallettava soijapullo sidottuna selkään, wtf?). Kiertelyn jälkeen haettiin 1,5 litran pullo viiniä ja spritea seuraksi ja lähdettiin suomalaisten vappupiknikille. Puistojuoppokausi korkattu siis! 

Siitä se sitten lähtikin, ilta jatkui oluen parissa useassakin paikassa. Aurinko paistoi ja olut maistui, istuttiin terassilla ja käytiin pelaamassa biljardia rokkibaarissa ja loppuillaksi päädyttiin ihan mahtavaan kellaribaariin: halvat hinnat, piskuinen tanssilattia ja huikea musiikki. Siellä kreisibailattiin tanssilattialla, juotiin tequilashotteja ja sitä halpaa kaljaa ihan liikaakin, ja könyttiin kotiin joskus aamuyön tunteina. Oli aivan uskomattoman hauska päivä, paskaa läppää ja hyvää seuraa ja KESÄ. En muista millon olisin nauranut noin paljon yhden illan aikana ja tanssinut hiki päässä minikokoisella, täyteen tungetulla tanssilattialla klassikkobiisejä. 

Tän päivän krapula olikin sitten sen mukainen, aika rapsakka siis. Peilistä katsoi aamulla aikamoinen darramonsteri.. Käytiin cinco de mayon kunniaksi syömässä meksikolaista ja kotimatkalla hain jäätelöä, karkkia ja kokista. Ehkä elämä voittaa taas huomiseen työpäivään mennessä?

Yks New Yorkissa harjoittelussa ollut kaveri sanoi mulle ennen lähtöä, että tää harjoitteluaika tulee olemaan todellakin elämän parasta aikaa, ja enpä voi kyllä väittää vastaan. Toki arki on arkea Washingtonissakin ja työaamuina ois kiva sammuttaa herätyskello ja jäädä sänkyyn, mutta kyllä tässä muutaman ekan viikon aikana oon jo ehtinyt kokea niin paljon hauskuutta ja tutustua mahtaviin tyyppeihin, että ei oo tottakaan. 

Vappu!

Vappu oli erittäin random:

Päivä meni tietenkin töissä, illalla suunnattiin kotibileisiin/illanistujaisiin. Ostettiin kaverin kanssa kaupan halvinta viiniä ($3,50!) ja sitten logiikan mestareina samanhintainen pullo limsaa että saadaan se viini limsaan sekoitettuna alas. Vappuhenkeä parhaimmillaan!

Bileistä lähdettiin vielä parille, ja loppuillasta istuttiin kolmestaan tyttöjen kesken tyhjällä terassilla. Paikka oli ainoa avoin baari joka löydettiin sieltä suunnalta missä nyt satuttiin olemaan, ja loppuillasta kaikki muut asiakkaat kaikkosivat. Lopulta kaikki pöydätkin raivattiin jo pois kun paikka alkoi mennä kiinni, sitkeästi siellä istuttiin kolmestaan kaljojen ääressä vappumeiningeissä tyhjällä kadulla tyhjässä baarissa. Siinä oli kunnon vappuhenkeä! Oli todella hauskaa, naurettiin vatsalihakset kipeäksi ja todettiin että vaikka vähän haikeaa olla vappu pois kotoa, niin ihan mahtavaa että ollaan täällä ja ollaan tutustuttu toisiimme! Todettiin, että parempi keskittyä siihen mitä saa eikä siihen mitä menettää. Niin totta!

Sellainen vappu, tänään kaikki potivat darraa ja itse kiertelin kirppiksiä ja tein löytöjä, nautin auringosta ja pesin pyykkiä ja löhöilin. Tajusin, että oli eka päivä täällä kun en nähnyt ketään päivän aikana ja hengailin ihan itsekseni, ja olipas muuten piristävää välillä näin. 

Vähän lisää Washingtonista

Nyt seuraa täysin satunnaisia huomioita Washingtonista. Voin tässä vaiheessa huomauttaa, että kirjottelen näitä höpinöitä lähinnä päiväkirjamaisesti itselleni ylös, tarkoitus ei oo pitää mitään mullistavan trendikästä DC-matkablogia.. Oon monesti palannut samanlaiseen päiväkirjaan Amsterdamin vaihdon ajalta ja kiitellyt itseäni sen kirjottamisesta, sillä hyvin monet jutut unohtuu väistämättä vuosien mittaan.

- Täällä pörrää koko ajan helikoptereita. Mistään muusta ei juuri huomaakaan että kaupungissa olisi mitään erityistä, mutta vähän väliä yli lentelevät helikopterit muistuttavat että tosiaan, kyseessä on pääkaupunki täynnä tärkeitä paikkoja ja ihmisiä.

- Vihaan vessoja ja suihkuja täällä! Suihkussa saa aamulla odottaa veden lämpiämistä useamman minuutin, hanastakin tulee aina aluksi hailakkaa vettä joka on liian viileää kasvojenpesuvedeksi ja liian lämmintä juomavedeksi, ja sit taas odotellaan. Suihkun paine on myös ihan paska ja suihkussa kestää sen vuoksi ihan liian kauan aamuisin. Vessa vetää äärimmäisen hitaasti! Sama homma suurimassa osassa julkisia vessoja.

- Vedessä on myös jotain, mikä tekee hiuksista ihan hamppua. Luulin ensin että kuvittelen, mutta sitten parinkin eri ihmisen kanssa tuli asia puheeksi ja se on siis ihan todellista. Hoitoainekaan ei auta, hiukset on ihan kuivaa hamppua pesun jälkeen. Asiaan auttaa hiuksiin jätettävä hiusöljy, johon monet, mukaanlukien minä, ovat investoineet.. Suomessa ei olis puhettakaan sellaisen käytöstä näillä hiuksilla, lähinnä lopputuloksena olisi lössähtäneen likaiset hiukset. Täällä taas hiukset oikein imaisee öljyn. Sitten taas muutamien kokemus on, että vedessä on kuitenkin myös jotain mikä saa kynnet ja hiukset kasvamaan hyvin nopeasti. Otapa siitä selvä sitten.

- Säät on outoja. Suomessakin toki säät vaihtelee, mutta esimerkiksi viime viikonlopun helteiden jälkeen alkuviikko olikin taas jäätävän kylmä, kaksi päivää satoi ihan koko ajan (ja kovaa!) ja sit taas tänään olikin taas helle. Ja jos täällä sataa niin sitten tosiaan SATAA. Pari päivää satoi käytännössä koko ajan tasaisesti, ja aina välillä sade kiihtyi älyttömäksi. Tiistaina satuin tällaisen sadepuuskan aikaan keskelle kaupunkia työjutuissa ja sen parin minuutin aikana mitä metsästin taksia mokkakengät imi jonkun litran vettä ja loppupäivän läpsyttelin märissä kengissä. Eilen oli pakko ajella vappumenoihinkin taksilla, sillä sateenvarjosta huolimatta kävellessä olisi kastunut läpimäräksi. Voin myös kertoa, että helleviikonlopun jälkeen oli hiukka motivaatio hukassa maanantaina lähteä alle kymmenen asteen lämmössä tarpomaan töihin. 

- Työajat on täällä hieman erilaiset kuin Suomessa. Aluksi ihmettelin työmatkustajien vähyyttä bussissa aamuisin, mutta täällä mennäänkin töihin vasta about ysiin ja ollaan myöhempään, suomalaisilla kun on vähän sellanen kasista neljään -tahti. 

- Pakko myös mainita yksi erittäin random-juttu: pyörää on mahdollista kuljettaa bussissa kiinnittämällä se bussin etupuskuriin. Whaaaat? Bussin puskurissa on sellanen teline johon saa kai kaksi pyörää kiinni. Joten kun bussi pysähtyy pysäkille, pistät pyörän eteen kiinni ja hyppäät itse bussiin. Outoa! Kerran ohi kävellessä näin myös kun joku heitti pyörän kyytiin bussin seisoessa liikennevaloissa ja hyppäsi itse bussiin. Oon melkolailla varma että siinä ei ollut pysäkkiä..

- Toinen randomjuttu: vaikka välillä ärsyttää jenkkien yliystävällisyys ja kohteliaisuus, niin välillä se piristääkin. Suomalaisten miesten esittämät "kohteliaisuudet" tuntuu olevan lähinnä kännistä huutelua, mutta täällä esimerkiksi eilen kun stressierkkinä juoksin kotiin töistä, ohikulkeva mies huikkasi "how are you ma'm, that skirt looks gorgeous on you", ja jatkoi matkaa ilman sen kummempia. Yhtenä toisena päivänä samanlainen tilanne, suojatiellä vastaantullut mies huikkasi ohikävellessään "love your glasses". Koska Suomessa kukaan ohikulkeva mies muuten vaan huikkaisi mitään kohteliasta? Ei sillä että nyt erityisemmin kaipaisin mitään huuteluja ja kohteliaisuuksia keltään, mutta enemmän tuollainen piristää kuin joku känninen "KIVAT TISSIT ANNAKKO PILLUU"..

Tässäpä sekalainen koonti, huh!

Hellettä

Huh, mahtava viikonloppu takana!

Aloitettiin viikonloppu spontaaneilla perjantaibileillä, eli lähdettiin "yksille" töiden jälkeen lähipubiin ja kappas. Yhdet muuttui taas aika moneksi, haettiin vähän viiniäkin lähikaupasta ja siinäpä sitten lopulta aamuyöllä viinipäissäni istuin pyöräntarakalla matkalla baariin. Kitaristi soitti David Bowieta ja oli kivaa.

Lauantai ja sunnuntai oli hellettä, ja mm. aloitin farkkushortsikauden, kierreltiin ulkokirppiksiä ja kaupunkia ja syötiin frozen yogurtia ja juotiin jääkahvia ja fiilisteltiin Washingtonia ja käytiin elokuvissa. Päätettiin sunnuntai terassikaljoihin ja kotimatkalla hymyilytti. Kotimatkan kohokohtina ensin bussi pysähtyi liikennevaloihin ja viereisessä baarissa oli hullut kreisibailut käynnissä, koko baari oli täynnä twerkkaavia mustia naisia, avoimista ikkunoista raikui meininki täysillä bussiin saakka. Baariväki vilkutti ja viihdytti bussimatkustajia, koko bussi nauroi ja taputti ja hieman viereisellä penkillä istuneen papan kanssa spekuloitiin ajatuksella liittyä bileisiin. Kun seuraavalla pysäkillä jäin bussista, istui suojatiellä minikokoisen skootterin päällä kaksi nuorta poikaa, jotka iloisesti toivottivat hyvät illat kaikille tienylittäjille. Rakastan tätä kaupunkia! En tiedä mikä meininki on talvella, mutta ainakin tällaisinä kesäpäivinä kaikki ihmiset on uskomattoman hyväntuulisia ja iloisia ja meininki on yhteisöllisen mukava. Vastaantulijat hymyilee ja moikkailee, satunnaiset ohikulkijat jutustelee ja näyttää siltä että kaikissa baareissa on bileet koko ajan.

Nyt sitten parit House of Cardsit illan päätteeksi ja sitten nukkumaan! 

Pääsiäisdraamaa

Jaahas, aika vaan juoksee täällä! Työviikko on taas jo pitkällä, kohta pääsen taas viikonlopun viettoon. Hellettä luvassa, joten mikäpä siinä!

Loppu pääsiäisloma sujui samoissa merkeissä: tsekkailtiin nähtävyyksiä (esim. National History Museum sekä National Archives jossa sijaitsee Declaration of independence), kierreltiin kaupunkia ja kauppoja. Oli oikein mukava loma, ja erinomaisesti ajoittui heti tähän alkuaikaan. Neljä päivää oli aikaa tutustua kaupunkiin ja nähtävyyksiin, nyt DC on sisäistetty ja voi loppuajan hengailla huoletta.

Pääsiäisloma "huipentui" vähän ikävästi: maanantai-iltapäivänä lähdettiin muun tekemisen puutteessa eläintarhaan, ja poistuessa sieltä jouduttiin keskelle ampumavälikohtausta.. Katu uloskäynnin edessä oli täynnä poliiseja ja ihmeteltiin mitä tapahtuu, ja samalla poliisit sulkivat eläintarhaa ja ohjasivat kadulle. Kadulle päästyämme jäätiin hetkeksi ihmettelemään, että mihin päin tästä voi ja uskaltaa lähteä, ja samalla kuuluikin kaksi laukausta ja sitten rojahdettiin maahan suojaan yhdessä muiden ihmisten kanssa. Amerikkalaisilla tuo suojautuminen tuli huomattavasti syvemmältä selkärangasta, kaverin kanssa jäädyttiin puoleksi sekunniksi eka kun ei tajuttu mitä tapahtuu.. Siinä sitten maattiin ja poliisit juoksi huutaen ympärillä. Meillä ei ollut tietenkään siinä vaiheessa mitään tietoa siitä mitä tapahtuu, poliiseja oli jo tosiaan paikalla joten oletimme että jotain on käynyt jo ennen niitä laukauksia. Vähän ajan päästä saatiin lähteä ja suunnattiin hyvin säpäkkään pois mestoilta, koko katu oli kaaoksessa ja täynnä poliiseja ja kysyttiin vielä poliisilta että onko metrolle päin turvallista mennä. Oli kuulemma, mutta siitä huolimatta poliiseja ja ihmisiä täynnä oleva metro ei houkutellut, kun ei edelleenkään tiedetty mitä edes tapahtuu. Joten sivukatuja pitkin pingottiin mahdollisimman kauas, yritettiin saada taksia mutta liikenne oli ihan tukossa. Rauhalliselle alueelle päästyämme mentiin frozen yogurtille selaamaan netistä uutisia ja rauhoittumaan. 

Siinä portilla oli tosiaan paria minuuttia ennen kuin tulimme ammuttu jotakuta, ja siinä kadulla ollessa ammuttiin sitten toista tyyppiä ihan lähellä. Oltiin aika tärinöissä kun selattiin uutisia. Mitäpä siitä turvallisuudesta täällä aiemmin kirjoittelinkaan.. No, nyt oli sitten se äärimmäisen huonon tuurin hetki! Ei tuossakaan periaatteessa sivulliset olleet vaarassa kun kyseessä oli jotain mustien teinien välienselvittelyjä eikä mikään satunnaisten ohikulkijoiden ammuskelu, mutta ainahan siinä on kaikki ihmiset vaarassa kun aseiden kanssa heilutaan. Toivon mukaan toiste ei tarvitse joutua samanlaiseen tilanteeseen, ei tuollaiset ihan jokapäiväistä kamaa täälläkään ole. Väkivalta keskittyy ihan muille alueille, joille ei tulisi kyllä mieleenkään lähteä seikkailemaan..

Mutta nyt ollaan taas turvallisesti arjessa, hyvin nopeasti unohtui koko juttu eikä ole pelottanut kyllä yhtään kaduilla. Mutta entistä vahvemmin olen sitä mieltä, että otan aina taksin kotiin jos liikun pimeällä.

Pääsiäisenä onnistuin koukuttamaan itseni House of Cardsiin, suosittelen! Yllärinä sijoittuu Washingtoniin.. Nyt sitten tuijottelen Netflixiä tabletilta kaiken sen ajan mitä iltaisin olen kotona. Käy se näinkin, ihan vielä ei pääse lenkillekään kun flunssa hiipuilee vielä. Päivistä tulee aika pitkiä, tänä aamuna lähdin kävelemään töihin 7.30 ja kotona olin kuuden aikaan, tosin kotimatkalla kävin selaamassa lähikirppiksen valikoiman taas kerran. Eilen käytiin töiden jälkeen kahvilla/oluella ja matkalla kävin vielä kaupassa ja olin kotona vasta joskus puoli kasilta. Jos siis töiden jälkeen tekee yhtään mitään, niin ei illalla ole kovin paljon luppoaikaa kun nukkuakin täytyy. 

Maratonpäivä

Huuuuuuh. Kunnon kävelypäivä: lähdettiin kaverin kanssa tsekkaa yks nähtävyys ja shoppailemaan. Oli mukava sää, ja päädytiin lopulta kävelemään ihan hulluna! Käveltiin periaatteessa "keskusta-alue" lähiympäristöineen on aika pieni, mutta kyllä siinä silti mittaa riittää kun kävelee ympäri ämpäri. Käveltiin joen rantaa pitkin Georgetowniin, joka on kyllä todella ihanaa aluetta historiallisine taloineen. Siellä on shoppailualue, jossa kyllä on lähinnä kalliimpia kauppoja. Siellä kiertelyn jälkeen käveltiin aikamoinen matka lähes tähän kotikulmille saakka lounaspaikan perässä, tosin kello oli jo yli neljä siinä vaiheessa. Ruoan jälkeen jatkettiin vielä downtowniin eli aika lailla takas sinne mistä lähdettiin liikkeelle. Oltiin päivän aikana liikkeessä reilu kuutisen tuntia, ja oikeastaan käveltiin koko ajan. Jalat kiittää..

Mitään en ostanut, Forever21:ssa olin kyllä menossa sovituskoppiin vaateläjän kanssa, mutta palohälytys tuli väliin. Ei sitten jaksettu palata kauppaan enää takaisin, haettiin frozen yogurtit ja lähdettiin lopulta kohti kotia. Huomenna olisi tarkoitus mennä eastern marketille, joka on joku viikonloppuisin avoinna oleva ruoka-/käsityömarkkina-alue. Sounds good.

Tänään olis lauantai-ilta ja vois jopa lähteä johonkin ulos, mutta jalat on kyllä ihan rikkipoikki kävelypäivän päätteeksi, eikä oikeastaan edes huvita lähteä kun sängyssä löhöily on kivaa. Ehkä oon nyt tullut vanhaksi.. No ei, tässä on niin paljon tekemistä ja näkemistä, että ei huvita käyttää lomapäiviä vielä darrailuun ja nukkumiseen, eiköhän tässä säiden lämmetessä ehditä istua oluiden äärellä enemmän kuin tarpeeksi. Jos tää flunssakin nyt paranisi.

Edelleen sanon, että tykkään kyllä Washingtonista kaupunkina ihan todella paljon, ja kokemus varmasti paranee vain ajan kanssa. Onneksi hain ja pääsin ja tulin tänne, en usko että tänne olisin turistina ikinä päätynyt. 

Pääsiäislomaa

Terkut pääsiäislomalta!

Eilen alotettiin neljän päivän loma railakkaasti harkkarikavereiden kanssa. Lähdettiin käymään töiden jälkeen yksillä, sillä torstai on happy hour -päivä täällä. Syötiin ja juotiin yhdet cocktailit, sitten kahden kaverin kanssa päätettiin vielä mennä toisille, koska eipä ollut kiire kotiinkaan. Toisten jälkeen tehtiin jo lähtöä kotiin hyvissä ajoin, mutta matkalla bongattiin kivan näköinen parveketerassi ja päätettiin piipahtaa siellä, ja lopputuloksena oli hyvin monta kaljamukia ja ajelin sitten taksilla kotiin joskus puolenyön jälkeen. Oli kyllä todella hauskaa! Taksikin oli yllättävän halpa, olin melko kaukana kotoa mutta matka kustansi $10. Taksikuski ei osannut ajaa suoraan oikeaan paikkaan (ööö oisko joku gps kätevä taksikuskilla tän kokoisessa kaupungissa?) ja puhui huonoa englantiakin, mutta onneksi lähiseudut on jo sen verran tutut, että osasin ohjeistaa oikeaan suuntaan. Matka kustansi enemmän kun tuon kympin oikeasti, mutta kuski ystävällisesti alensi hintaa koska reitti ei tosiaan ollut suorin mahdollinen.

Tänään pyörähdettiin yhdessä museossa sekä kaupungilla vähän pyörimässä, ja nyt Valkoinen talokin on nähty! Huomenna jatketaan turistihommia. Kävin myös ekaa kertaa isommassa supermarketissa ruokaostoksilla, ja huh kun meinasin seota sen valikoiman kanssa?! Tekisi mieli ostaa kaikkea mahdollista ihan kokeilun vuoksi, mutta täytyy yrittää hillitä.. Rahaa on kyllä mennyt aika mukavasti, yllättävän paljon kaikenlaisia menoja ihan vain että pääsee arkeen kiinni. Olen ostanut kaikenlaista tarpeellista kosmetiikkaa, uuden hiustenkuivaajan (koska suomalainen toimi adapterin kanssa ihan onnettomasti), läjäpäin flunssalääkkeitä, eväsrasioita ymym. Kaikki ruoka-aineet mausteista lähtien täytyy ostaa, koska ei ole mitään keräytynyttä varastoa kuten yleensä kotona. 

Rahanmenosta vielä: julkinen liikenne on IHAN TÖRKEÄN KALLIS. Täällä ei ole mitään kuukausilippuja, vaan metrossa ja bussissa menee aina kertamaksu. Smartrip-kortille voi ladata rahaa ja hinta on vähän pienempi kuin käteisellä/kertalipulla maksaessa, mutta silti matkustaminen on tosi kallista (puhutaan siis jostain 1-3 euron kertamaksusta, matkan pituudesta riippuen). Moni käyttää pyörää työmatkoihin, mutta en ehkä jaksa alkaa metsästää käytettyä pyörää, ja lisäksi kesähelteillä pyöräily kuulostaa vähän liian hikiseltä hommalta kun työpaikka ei ole ihan naapurissa. Onneksi pääsen töihin helpoiten bussilla, sillä bussi on vähän halvempi kuin metro. 

Ollaan myös päivitelty ihmisten käyttäytymistä julkisessa liikenteessä. Tampereella ja muuallakin bussissa ollaan tehokkaita ja aina mennään ulos takakautta, että uudet pääsevät edestä sisään. Täällä ei ole puhettakaan tuollaisesta logistiikasta: bussin tullessa pysäkille ihmiset valuvat hi-taas-ti etuoven kautta ulos, perse todella nostetaan penkistä vasta siinä vaiheessa kun ovet aukeaa, vaikka istuisit miten takana bussissa. Siinä sitten uudet matkustajat odottavat entisten poistumista ennen bussiinpääsyä. Ihan käsittämätöntä tehottomuutta! Arveltiin kavereiden kanssa, että joko tässä muutamassa kuukaudessa saavuttaa itsekin sellaisen zen-tilan matkustamisen suhteen ja on yhtä hidas kuin kaikki, tai sitten jossain vaiheessa stressiaamuna palaa hermo täysin. Toistaiseksi oon kyllä itse poistunut aina lähimmän oven kautta ja varsin säpäkästi.

Pääsiäisloman missiona olisi tosiaan turisteilla aika paljon parin harkkarikaverin kanssa, muutama muu on matkoilla. Yritän myös mm. opetella käyttämään pyykinpesukonetta ja jaksaa silittää parit vaatteet, jotka on yhä rinkan jäljiltä rutussa.. Täytyy myös yrittää kehittää sisustusratkaisuja huoneessa. Yritin järjestellä kamat fiksusti, mutta työviikon jäljiltä kaikki on taas ihan levällään, joten täytyy vielä vähän parantaa järjestelyjä. Totesin, että kolme kuukautta on sen verran pitkä aika, että en jaksa elää ihan välitilassa ja kaaoksessa. Voin ehkä siis investoida muutaman kympin rahaa esimerkiksi pyykkikoppaan ja säilytyskoreihin..

Pari sanaa Washingtonista

Nyt on jo peräti viikko siitä, kun saavuin Washingtoniin, joten voin antaa asiantuntijalausunnon kaupungista. Aiemminhan olen käynyt vain New Yorkissa, joten jutut helposti vertaituu siihen ja toki muihinkin suurkaupunkeihin, joissa nyt olen sattunut pyörähtämään. Tietenkin sekä New York että DC ovat aika poikkeuksellisia amerikkalaisia kaupunkeja, kumpikin omalla tavallaan. Mutta tässä muutamia huomioita kaupungista, pohjautuu ihan omiin fiiliksiin eikä välttämättä faktoihin..

- DC on matala kaupunki. Täällä ei ole pilvenpiirtäjiä tms, ja luin jostain että on ihan säännösteltyä minkä korkuisia rakennuksia saa tehdä. Tätä on myös kritisoitu, koska rajoitukset ovat osaltaan syypäitä korkeaan vuokratasoon ja asuntojen korkeisiin hintoihin ylipäänsä. Suurkaupungeissa kun on yleensä tapana rakentaa ylöspäin, koska rajattomasti ei voi levitä. Täällä tuntuu myös olevan todella paljon historiallista tyyliä taloissa ja rivitalohenkisiä taloja. Sellasia perus-kerrostaloja ei pahemmin näy, toki vähän niitäkin. En tietty ole käynyt vielä kuin ihan muutamalla alueella, joten voi olla että kauempana lähiöissä kerrostaloja tupsahtelisi vastaan enemmän. DC ei ole siis misssään nimessä suuri kaupunki, vaan melko pieni maailman mittakaavassa. Tietenkin Tampereelta tulleena ihan riittävän iso mulle..

- Vihreyttä on kiitettävästi. Downtownissa Capitol Hill, Valkoinen talo ym. on tosiaan suuren puiston ympärillä, ja lisäksi kaupunkia halkoo suuri Rock Creek Park, joka on siis kunnon metsää eikä mikään viherpuisto. Pikkupuistoja on siellä täällä, suuria ei niinkään, mutta vihreyttä tosiaan on ympärillä mukavasti. Myös eläimiä on, työmatkoilla näen joka aamu lukuisia oravia, peuroja hengaa esim työpaikan takapihalla. Eilen aamulla meinasin kävellä kuolleen hiiren päälle,heh. Mutta siis, tää rakennustyyli johtaa siihen, että useissa taloissa on myös pihat ja ainakin meidän pihassa hengaa oravia koko ajan.

- Kaupunki ei ole tylsä, kuten ehkä eka mielikuva monesti on. Toki tää on hallintokaupunki virastoineen, mutta muutakin löytyy. Omaa kotikaupunginosaani Columbia Heightsia kutsuttiin jossain jopa DCn Brooklyniksi. Täällä asuu sulassa sovussa mustat, latinot, hipsterit ja hyvätuloiset ja ilmeisesti kyseessä on etnisesti monipuolisin kaupunginosa. Tässä lähellä on trendikäs katu täynnä itsenäisiä kauppoja ja kuppiloita (johon en ole vielä ehtinyt!), U-street josta lähtee työbussini on myös ilmeisesti varsin hip paikka. Aiemmin tää on ollut ilmeisesti hieman synkempi paikka, mutta metroaseman tultua joitakin vuosia sitten meininki on muuttunut. Läheinen kaupunginosa Adams Morgan on myös täynnä hipsterimäisen trendikkäitä paikkoja, ja Georgetown on se tunnetuin historiallinen kaupunginosa, johon en ole myöskään vielä ehtinyt. Sen suuremmin en ole vielä ehtinyt kaupungin tarjontaan tutustua, mutta en lähtisi kyllä väittämään tylsäksi missään nimessä.

- Tylsyydestä vaarallisuuteen: kaupunki on ilmeisesti tosi väkivaltainen, ja huonommilla alueilla kannattaa välttää liikkumista yöaikaan kokonaan. Päiväsaikaan ja alkuillasta ei ole kyllä kuumottanut omilla kotiseuduilla liikkua, toki kaikenlaista porukkaa hengailee. Vuokranantajan ohje oli, että vaikka alue on paljon turvallisempi kuin ennen, niin ei kannata epäröidä vaihtaa puolta kadulla tms jos jotain epäilyttävää tai epämiellyttävää tulee vastaan. Harjoittelijakavereiden kanssa on puhuttu, että moni tulee aina taksilla kotiin yöjuoksuista, vaikka julkisetkin kulkee melko hyvin. Suositus on, että joko taksilla tai sitten vähintäänkin vilkkaampia katuja pitkin, sivukaduilla sattuu ja tapahtuu. Itse ajattelin kyllä päräyttää taksilla kotiin öisin aina kun olen kauempana kuin kävelymatkan päässä. Mutta ei täällä siis kannata mitenkään pelätä jatkuvasti, turvattomat alueet ovat sivumpana ja kyllä täällä pitäisi selvitä ilman mitään välikohtauksia, paitsi jos a) itse tyhmäilee jotain tai b) käy vain paska mäihä. 

Tässäpä vähän, toiste lisää! Tiivistettynä voin sanoa, että kaupunki vaikuttaa todella mukavalta! Täällä voisi asua ihan oikeastikin, täynnä elämää mutta ei liian suuri metropoli. Kotoisa paikka!

Eka viikonloppu

Ajattelin viettää ekan viikonlopun lepäämällä, mutta noh, en ihan onnistunut.

Perjantaina käytiin työpäivän päätteeksi harkkarikaverin kanssa juomassa jääkahvit puistossa, fiilisteltiin vähän kesää. Kotimatkalla pyörin vielä lähikaupoissa shoppaamassa kaikkea "tarpeellista"..

Lauantaina suunnattiin porukalla piknikille päivällä. Ihana helle, aurinkorasva oli vähintäänkin tarpeen. Mulla oli jalassa polvesta auki olevat farkut, ja nyt onkin sitten ruskettunut läiskä siinä kohdassa, heh.  Tajusin myös, että mulla ei tosiaan ole just mitään kesävaatteita mukana, ei esim yksiäkään shortseja. Pakko käydä vähän ostoksilla, sillä täällä taisi kesä alkaa about nyt. 

Piknikin jälkeen lähdettiin parin kaverin kanssa syömään ja korispeliin, Wizards -Bucks oli ohjelmassa. Puitteet oli komeat ja tunnelma kohdillaan, vaikka peli olikin vähän laiskaa. Pelin jälkeen lähdin suoraan kotiin, sillä väsymys iski aika kovaa. Jet lag painaa vielä, sillä väsähdän iltaisin aina ysin aikaan täysin ja sitten herään täysin virkeänä joskus kuuden aikaan..

Sunnuntaina helle jatkui, ja päivän ohjelmassa oli brunssi. Suunnattiin paikkaan, joka on tästä kotoa n. 

20 minuutin kävelymatkan päässä, ja yllärinä matkalla maisemat vaihtuikin hyvin latinohenkiseksi. Kyllä tässä kotikortteleillakin espanjaa kuulee yhtä paljon kuin englantia, mutta koko maisema muuttui ja yhtäkkiä kauppojen kyltitkin oli kaikki espanjaksi. Eipä siinä, brunssipaikka kattoterasseineen oli erittäin jees, ruoka hyvää ja $15 takasi bottomless mimosas, eli tarjoilija hääri mimosakannun kanssa pöydän ääressä aina kun lasi pääsi edes puolilleen. Kelpasi. Brunssilta jatkettiin vielä lähipuistoon löhöämään ja illalla raahauduin kotiin valmistautumaan työviikkoon.

Sää on tosiaan ollut aivan mahtava! Harmi että tällä viikolla vähän viilenee, mutta taitaa tässä kolmen kuukauden aikana saada siltikin kuumuudesta kyllikseen. 

Cherry blossom season

Morjens! Pikakuulumiset ennen unia.

Selvisin toisestakin työpäivästä, tosin enpä oikein mitään erikoisempaa tehnyt. Huomenna pääsen viimein oikeisiin hommiin kiinni, jee. Ja viikonloppu!

Töiden jälkeen lähdettiin harkkarijengin kanssa suunnitellusti katselemaan cherry blossomeita. Mulla ei ollut mitään käryä siitä, missä on parhaat mestat, mutta onneksi muut tiesi paremmin ja toimi samalla turistioppaana mulle. Place to be kirsikankukkien suhteen on The Mall, eli "kaupungin sydän", iso puistoalue jonka seuduilla on tärkeimmät nähtävyydet. Siinä ohimennessä tuli nähtyä siis esim. Washington monument. Täytyy paremmalla ajalla mennä ihastelemaan Valkoista taloa ja Capitolia, nyt ne oli vähän sivussa reitiltä. Kirsikankukat oli kyllä hienoja, ei siinä, mutta ne oli aika kerrasta nähty. Käveltiin lenkki puistossa miljoonan muun turistin seassa ja fiilisteltiin kesäsäätä. Viikonloppuna olisi Cherry blossom festival ja kaikenlaista tapahtumaa, mutta luulen että paikat on niin tupaten täynnä turisteja että jää väliin. 

Täällä on tosiaan ihan huikean lämmin, jengi hengaa shortseissa jo. Pari viikkoa sitten oli tullut vielä lunta, joten saavuin aika täydelliseen aikaan. En tiedä millainen meininki täällä on talvella, mutta ainakin nyt näin keväällä kaupunki on kyllä erittäin kaunis.

Käytiin vielä Chinatownissa syömässä ja sitten raahauduin ähkyssä ja kaikkeni antaneena kotiin. Huomisen työpäivän jälkeen koittaa onneksi viikonloppu! Ajateltiin käydä kaupungilla vähän pyörimässä ja ehkä jopa leffassa/bissellä. Ajattelin yrittää käyttää viikonlopun pääasiassa lepäämiseen ja flunssanpoistoon, mutta en varmasti jaksa koko aikaa maata kotona. Suunniteltiin myös mennä katsomaan korispeliä lauantaina tai maanantaina. 

Nyt nukkumaan, ostin kaverin vinkistä paketillisen flunssalääkkeitä, kuuleman mukaan toimi hänellä. Saa nähdä mikä olo on aamulla, ilmeisesti aika tujua tavaraa kun alkoholikin on täysin kielletty samanaikaisesti ja annostuksen ylitys voi aiheuttaa maksavaurioita. Tykkään näistä jenkkien käsikauppalääkkeistä..

Ps. Kuvien siirto kännykästä iPadille on aika mission imbossible, joten kuvia voi katsella osoitteesta instagram.com/hennariikkakoo. 

Eka työpäivä

Tänään pääsin myös aloittamaan harjoittelun!

Luonnollisesti hankin flunssan heti kättelyssä. Kurkkukipu alkoi illalla, ja luulen että vaihtelevat lämpötilat sekä stressi edesauttoivat aikalailla. Täällä oli päivällä ihan kesäsää ja olin jopa ylipukeutunut farkkutakissa ja huivissa, mutta illalla ja yöllä huoneessa oli aika viileä. No, toivon mukaan mikään superflunssa ei nyt iske kuitenkaan.

Selvitin reitin töihin valmiiksi ja lähdin ajoissa suunnistamaan, mutta olikin varsin helppo löytää perille. Bussissa tuli hetken aika wtf-olo, kun en meinannut bongata pysäytysnappuloita. Lopulta tajusin, että bussin seinällä kulki keltaiset johdot/narut, joista piti nykäistä. Ööö mitä? 

Töissä oli kivaa! Talo oli erittäin hieno ja ihan kaikki ihmiset vaikuttivat erittäin mukavilta. Sain oman työpöydän ja sähköpostin, talokierroksen ja muuta perehdytystä. 6 muuta harjoittelijaa olivat kaikki kivan oloisia, pari oli alottanut myös vastikään. Oman tiimini ihmisiä ja ohjaajaani pääsen tapaamaan kunnolla huomenna, sillä kaikilla oli kiire vielä tänään. Mutta hyvältä vaikuttaa! Pukeutuminenkin oli rennompaa kuin odotin, joten varsinaista jakkupukua en toivottavasti tarvitse kuin talon ulkopuolisissa jutuissa. Niitäkin tosin tulee olemaan aika paljon, joten enköhän saa aika yliannostuksen virastopukeutumisesta..

Työpäivän päätteeksi hankin ihanan päänsäryn, luultavimmin jet lag ja flunssa yhdistettynä painaa aika lailla kropassa. Päänsäryissäni nappasin taksin kotiinpäin lähipankille, bussi tuntui turhan raskaalta ajatukselta. Pankissa oli tarkoitus nostaa huhtikuun vuokrarahat, mutta enpä pystynytkään nostorajoituksen vuoksi niitä tililtäni ottamaan. Huomenna uusiksi, onneksi vuokranantaja oli ymmärtäväinen.. Pankkivirkailijaksi sattui poika, jonka äiti oli suomalaistaustainen, ja tyyppi oli silminnähden innoissaan siitä että olen Suomesta. Harmittaa oikein, että olin ehkä aika vähäpuheinen ja poissoleva, mutta eipä ollut paras olotila iloiseen jenkkiläiseen small talkiin etenkin kun ne rahatkin jäi saamatta. Täytyy mennä samaan pankkiin uusiksi ja toivoa, että tyyppi sattuu taas paikalle niin voin korjata tilanteen. 

Eilenkin samassa pankissa ollut virkailijatyttö oli aika intona siitä, että olin kaukaisesta Suomesta saapunut tänne. Olin vieläpä kaikkine tavaroineni tiskillä.. Jenkeissä kaikki asiakaspalvelijat ovat yleensä aina superpositiivisia ja ällöttävän mukavia, koska niin kuuluu olla. Teennäisyys kuitenkin paistaa kauas, joten mukavaa kun joskus kohtaa tuollaisia vilpittömän oloisia ihmisiä. Ehkäpä homma on aika eri täällä kun New Yorkissa, joka on turisteja pullollaan.

Nyt makaan sängyssä ja syön sipsiä, heh. Sitkeästi selailin hyllyjä kaupassa, mutta ei yksinkertaisesti tehnyt mieli ruokaa.. Ulkona on niin nättiä ja uusi kaupunki tutkittavana, että tulee huono omatunto kotona makoilusta, mutta pakko ehkä hyväksyä että parin päivän sisään muutto maapallon toiselle puolelle + uuden työn aloitus + flunssa on ehkä sellainen kombo, että sekä kroppa että pää kaipaavat lepoa. 

Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus mennä ihastelemaan kirsikankukkia parin harjoittelijan kanssa johonkin mestaan missä niitä on paljon. Ihan liioittelematta jokainen täällä asuva ihminen, jonka kanssa olen puhunut on sanonut että tulin loistavaan aikaan, sillä on cherry blossom season. Ilmeisesti tänne myös tulee hulluna turisteja sen vuoksi. Alan jo vähän kyllästyä hehkutukseen, odotan kyllä jotain todella eeppistä vaikken tiennyt tällaisesta CHERRY BLOSSOM SEASONISTA mitään ennakkoon. Ilmeisesti tää sesonki kestää vain n. viikon, ja kukat saattaa myös tipahtaa aiemmin jos esim. tuulee liian kovaa. Aikamoista.

Home sweet home

Pienen urakoinnin päätteeksi olen päässyt vähän arkeen kiinni.

Maanantaina selvisin hostellille viimein joskus iltakahdeksalta, ja siinä vaiheessa olikin jo about 20h siitä kun lähdin liikkeelle isoveljen luota Vantaalta. Lento Frankfurtista Washingtoniin oli myöhässä, lennon loppuhetkillä kaarreltiin tunti lentokentän yllä odottamassa laskeutumisvuoroa. Lentokentälläkin meni odotettua pidempään, sillä täytyi esim. mennä lentokenttäjunalla eri paikkaan passintarkastukseen ynnä muuta kätevää. Onneksi pääsin viisumini turvin hieman lyhyempään amerikkalaisten jonoon enkä joutunut antamaan sormenjälkiä tai kuvaa maahantulotarkastuksessa.

Fiksuna ennakoin väsymystilan ja olin tilannut ennakkoon kyydin hostellille. Hostelli olikin aika mielenkiintoinen: omistaja oli keski-ikäinen juiceleskis-hiuksinen Steve, jonka olemus huokui enemmän kirvesmurhaajaa kuin hostellityöntekijää. Jaoin huoneen neljän miehen kanssa, kaikki toinen toistaan oudompia. Eka kontakti oli mukava mutta todella outo poika, jonka eka kommentti oli "hope you won't stay long in the US 'cause you're gonna get fat like me". Mitäpä siihen sitten sanomaan. No, asetuin taloksi, kävin syömässä lähipubissa ja sovin kaksi asuntonäyttöä tiistaille.

Yön nukuin univelasta ja väsymyksestä huolimatta todella huonosti, ja totesin että ehkä alan olla liian vanha jaettuihin hostellihuoneisiin.. Sitkeästi zombimaisesta olosta huolimatta lähdin pyörimään kaupungille. Hommasin kortin julkiseen liikenteeseen, söin erinomaisen hampurilaisen (tervetuloa jenkkiläskit!) ja istuskelin kahvilla. Siinä ohessa kävelin varmaan kymmenen kilometriä.. Totesin, että DC näyttää erinomaisen viehättävältä! 

Kahdelta oli eka asuntonäyttö. Koin ennakkoon suurta stressiä asunnonhankinnasta, ja paska hostellikokemus ei varsinaisesti helpottanut sitä. Onneksi tärppäsi heti: 1890-luvulla rakennettu talo, jossa 6 makuuhuonetta. Omistaja on symppis 40-vuotias Daryl, joka tekee töitä kotoa käsin. Hän esitteli talon läpikotaisin ja kertoi kaikki käytännön jutut, ja vaikka yleensä hän kuulemma vaatii 6kk asumisen, sain huoneen kolmelle kuukaudelle. Huone on kalustettu ja sopivan kokoinen, jaan kylppärin kahden pojan kanssa (Valkoisen talon harjoittelija sekä senaattorin harjoittelija) ja lopputalon heidän ja Darylin kanssa. Alue on erittäin mukavanoloinen, lähellä on kaksi metroasemaa ja puolessa tunnissa pääsen töihin. Nappasin siis asunnon heti, kun sen kerta sain ja mitään erityistä vikaa ei ollut.

Tehtiin erittäin jämyt sopparit, sitten hain tavarat hostellilta, vakuusrahat pankista ja tulin asettumaan kodiksi. Ihana tunne parin raskaan päivän päätteeksi purkaa vaatteet kaappeihin, hakea oikeata ruokaa kaupasta ja löhötä omalla sängyllä! Hostelli-Steve ei ollut itse paikalla kun lähdin hostellilta, ja hän lähettikin huolestunutta sähköpostia että onhan kaikki ok ja enhän lähtenyt siksi että jouduin jakamaan huoneen miesten kanssa. Steve kertoi tehneensä työtään 20 vuotta ja haluavansa huolehtia asiakkaistaan, awww. Vaikka taustalla ehkä oli huoli huonosta arvostelusta hostellisivuilla, niin kyllä kirvesmurhaaja-Stevesta jäi lopulta positiivinen kuva. Hän kysyi myös mitä teen Washingtonissa, ja kertoi että 16h/vko työpanosta vastaan hostellilla saa asua ilmaiseksi.. Ehkä en vaihda sinne.

Matkalla!

Seikkailuvuosi 2014 käynnistyi tänään! Harjoittelu Washington DCssa alkaa keskiviikkona, joten oli aika ottaa suunta jenkkeihin.

Kello soi aamuneljältä, ja olin ihan pihalla siitä miksi pitää muka herätä. Hetken keräiltyäni alkoi homma valjeta: lentokentälle! Koska olen pihi ihan käsittämättömissä asioissa ja taksin ennakkotilaus olisi maksanut 7€, luotin siihen että taksin saa nopsaan aamullakin. Saihan sen, ja samalla sai lörpöttelevän taksikuskin. Aamukoomassa ja stressipallerona istuin takapenkillä ja pähkäilin että mitähän tässä nyt taas olen tekemässä ja tuijotin tyhjyyteen, ja samalla taksikuski kyseli kaiken mahdollisen kohteesta ja matkan syystä ja aiemmista matkoista, ja selitteli ihan liikaa omia asioitansa. No, tiedänpä ainakin että hän on joskus saunonut Pekingissä ja kuskannut jonkun naisen-jonka-nimeä-tai-virkaa-tai-matkan syytä ei muistanut myös Washingtonin lennolle. Kiitti tiedosta.

Tyypilliseen tapaani olin kentällä superajoissa (tähtäsin puoli kuuteen, mutta 4.45 seisoin jo jonossa tiskillä..), mutta lentokentillä on kiva fiilis joten odotteluaika meni lupsakasti. Söin paskaa kinkkupatonkia ja vihasin turisteja, siinähän se meni. Eka lento Frankfurtiin meni ihan koomassa, heräilin pariin otteeseen ja aina olin yhtä sekaisin siitä missä olen, miksi ja mihin olen menossa. Kerran olin myös puoliunessa ihan varma, että kone tippuu. Onneksi ei ole lentopelkoa, totesin siinä vain että no daaaaamn, tiputaan sitten, jatkan unia.

Nyt sitten chillaan Frankfurtissa, löysin (toivottavasti) oikean lähtöportin jatkolennolle ja kohta pääsen ylittämään Atlanttia. Fiksuna tilasin ennakkoon kyydin lentokentältä hostellille, ja kunhan saan kamat huoneeseen täytyykin ottaa heti taksi alle ja lähteä tsekkaamaan potentiaalista asuntoa. Sähköpostiviestittelyn perusteella vaikuttaa hyvältä: mukava sijainti, helppo kulkuyhteys töihin ja kävellenkin pääsee, lenkkeilymaastot lähellä ja coolissa Georgetownin kaupunginosassa. Ei ihan hulinan ytimessä vaan rauhallisella asuinalueella, mikä on ehkä hyvä kun töissä täytyis tosiaan käydä.  Pientä haastetta tuo huoneen kalustamattomuus, mutta jos muuten natsaa niin enköhän saa patjan ja pöydän hankittua. Katsellaan. Lähinnä haluaisin löytää asunnon mahdollisimman nopeasti, sillä työssäkäynti hostellidormista käsin ei houkuttele.

Seuraavat kolme kuukautta siis kuluu Washington DCssa, toivon mukaan maitojuna ei tuo takaisin aiemmin. Paluulento on heinäkuun puolivälissä New Yorkista, ajattelin vähän lomailla tutuissa maisemissa ennen kotiinpaluuta..

Ei mulla muuta. Jännittää!